Blogikirjoitus -
Outo heppu kevätaamussa
On maanantai-aamu 20. huhtikuuta 2015.
Mies astuu kotitalonsa ovesta kadulle. Ei ole kovinkaan varhaista. Kevätaamussa siristelevä mies ei ole aikaisin heräävää tyyppiä.
Kutsuttakoon miestä vaikkapa etunimensä alkukirjaimella ”M”. Hänen nimellään ei ole merkitystä. Se on muutettu, kuten tällaisissa intiimejä aiheita käsittelevissä lehtiteksteissä yleensä on.
x x x
Kadulla lampsivalla M:llä on outo, yksinäinen olo. Mies on taivaltanut jo useita kortteleita, eikä kukaan ole ottanut häneen kontaktia.
Edellisviikkoina tilanne on ollut toinen. Tuolloin M. ei ole onnistunut viemään edes jätepussia takapihan roskikseen ilman että pari – kolme ventovierasta ihmistä olisi ilmaissut suurta mielenkiintoa M:ää ja hänen ajatuksiaan kohtaan.
x x x
Nuo viikot olivat olleet hyvää aikaa.
M. on nimittäin mies, jolla on kova pyrky luoda sosiaalisia suhteita muihin ihmisiin. M:n ongelma on siinä, ettei hänellä ole alkeellisimpiakaan sosiaalisia taitoja.
M:n jutut ovat äärimmäisen tylsiä, kuivia kuin heinäkuinen nurmi. Tuoreimmatkin niistä naurettiin loppuun jo 1970-luvun alussa. Edes M:n isä ei jaksa kuunnella hänen jokelteluaan. Ei jaksaisi, vaikka olisi umpikuuro.
Kulmakunnan koirat ärisevät ja näyttävät hampaitaan, jos M. vilkaiseekin niitä. Eivät kestä M:n omituista lepertelyä.
x x x
M. on myös pummi. Hän elää yhteiskunnan tukien varassa.
On päivänselvää, että sivistyneen yhteiskunnan tulee huolehtia vähäosaisistaan, pitkä- tai lyhytaikaiseen ahdinkoon ajautuneista jäsenistään.
Mutta suhteellisen hyvin koulutettu, suhteellisen kielitaitoinen M. ei ole ollut lähtökohtaisesti yhteiskunnan tulonsiirtojen tarpeessa. Hän on vaan päättänyt heittäytyä turvaverkon varaan. M:lle maksettavat tuet ovat pois aidoilta avuntarvitsijoilta.
x x x
Ollessaan hetken tukityöllistettynä, M. jäi miltei viikoittain ainakin kerran pois töistä. ”Kurkku oli aamulla vähän karhea” tai ”oli nousevan kuumeen oireilua”. Viinalla ei ollut mitään tekemistä poissaolojen kanssa. M:ää ei vain huvittanut uhrata viittä päivää viikossa työntekoon.
Koulutuspäivinä hän oli ilmestynyt aina työpaikalle. Koulutuspäivinä tarjotaan usein ilmainen lounas, vähintään aamu- ja iltapäiväkahvit.
x x x
Edelliset viikot olivat siis olleet M:n kulta-aikaa.
Ei riittänyt, että kaupunki oli ollut täynnä hänestä, hänen jutuistaan, hänen ajatuksistaan kiinnostuneita kanssaihmisiä.
Nuo miellyttävät ihmiset olivat myös antaneet hänelle pikkumaistiaisia. Jopa herne- tai kalakeittoa, muutamat vieläpä lettuja.
Hänelle oli tarjottu lukemattomia kupillisia kahvia. Miehen maha oli ajautunut monena päivänä senpäiväisiin väänteisiin, mutta oli kannattanut juoda. Halusivathan ihmiset kuunnella häntä vielä parin lisäkupin ajan.
Vaatimattomimmillaankin M. oli saanut karamellin.
x x x
Hyväntahtoiset ihmiset olivat työntäneet M:n kouraan myös ilmapalloja. Sekä kasvokuvilla ja numeroilla varustettuja esitteitä.
M:lle huomiotaan suoneet ihmiset olivat olleet keskustalaiskokoomuslaisia, sosiaalidemokraattisperussuomalaisia, vihreävasemmistoliittolaisia, kristillis-rkp:läisiä eduskuntavaaliehdokkaita.
x x x
Äänestämässä M. ei käynyt. Puolueet ja ehdokkaathan olivat uhkailleet nostaa Suomen työllisyysastetta.
Toisaalta, eihän vaalihuoneistoista olisi saanut muuta kuin tyhjän pahvilapun, josta siitäkin olisi pitänyt heti luopua.
Mitään ei vaalihuoneistoista olisi voinut saada. Päinvastoin, huoneen ovenpielessä oli varainkeräyspiste, jonne toivottiin vapaaehtoisia avustuksia hädänalaisten auttamiseksi.
x x x
Tänä aamuna, 20. huhtikuuta, päivä eduskuntavaalien jälkeen, kukaan ei ollut enää kiinnostunut M:stä. Kukaan ei enää tarjonnut hänelle pikkupurtavaa.
M. oli saanut kuitenkin nauttia hetken demokratian ilmentymästä, vaalikampanjoinnista. Se oli hyvä. Ihminenhän M:kin on, puutteistaan huolimatta.
Hyvät ajat palaavat syksyllä 2016. Silloin on kuntavaalit.
x x x
Tämä teksti on sepitettä. Mahdolliset yhtymäkohdat todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat sattumaa.
Matti Simula