Sydän pitää liikunnasta – kohtuudella

Liikunta on tunnetusti hyvä keino suojata sydäntä. Tämä pätee niin terveisiin kuin jo sydäntautiin sairastuneisiinkin. Mutta kohtuus kannattaa liikunnassakin pitää mielessä. Asiasta on valmistunut kaksikin tuoretta tutkimusta.

Vakaata sepelvaltimotautia sairastanutta tuhatta saksalaispotilasta seurattiin kymmenen vuotta. Heidän keski-ikänsä oli 60 vuotta. Niukasti liikkuneilla oli kaksinkertainen riski saada uusia sydäntapahtumia ja nelinkertainen kuolemanriski verrattuna kohtuullisesti liikkuviin. Tutkijat havaitsivat, että liikunnan ja sydänterveyden yhteys oli J-kirjaimen muotoinen. Päivittäinen raskas liikunta näytti nimittäin myös lisäävän sydänriskejä.

Toisessa tutkimuksessa oli mukana yli 44 000 keski-iältään 60-vuotiasta ruotsalaismiestä, joilla ei ollut tutkimuksen alkaessa eteisvärinää. Keskimäärin 12 vuotta jatkuneen seurannan aikana runsaat 4 500 miestä sairastui eteisvärinään. Tutkijat havaitsivat, että sairastuminen oli todennäköisintä niillä, jotka olivat kolmekymppisinä urheilleet vähintään viisi tuntia päivässä. Riski vielä suureni, jos liikunnan jätti vuosien karttuessa. Kuusikymppisen sydän sai parhaimman suojan eteisvärinältä maltillisella kävelyllä ja pyöräilyllä.

Tutkimukset julkaisseen lehden pääkirjoittaja muistuttaa, että vielä 40 vuotta sitten jotkut tutkijat esittivät, että maraton-juoksijat ovat immuuneja valtimonkovettumistaudille. Sen jälkeen harrastelijamaraton-juoksijoiden määrä on 20-kertaistunut. Heillä on todettu sydänperäisen äkkikuoleman riski, joka kuitenkin on hyvin harvinainen. Myös pääkirjoittaja korostaa, että maksimaaliset sydänhyödyt saadaankin harrastamalla liikuntaa kohtuudella.

Tutkimukset julkaistiin Heart-lehdessä.