​Lihavuusleikkauksella aivojen välittäjäaineet tasapainoon

Liikalihavilla henkilöillä aivojen opioidireseptorien määrä on madaltunut (ylärivi) mutta dopamiinireseptorien määrä on normaali (alarivi). Lihavuusleikkaus palauttaa opioidijärjestelmän normaalitasolle, mutta ei vaikuta dopamiinijärjestelmään lainkaan.

Aalto-yliopiston ja Turun yliopiston tutkijat selvittivät, miten lihavuusleikkaus muuttaa aivojen mielihyvää säätelevien järjestelmien toimintaa.

Suomalaistutkijoiden uusimmat tulokset osoittavat, että vaikeasta tai sairaalloisesta lihavuudesta kärsivillä henkilöillä aivojen mielihyvän kokemuksia tuottavan opioidijärjestelmän neuroreseptorien määrä on vähentynyt merkittävästi. Lihavuusleikkaus on tehokas keino nopeaan painonpudotukseen, ja tutkimuksen mukaan leikkaus palauttaa myös aivojen mielihyvää säätelevien järjestelmien toiminnan normaalitasolle.

– Tulokset osoittavat, että lihavuus on yhteydessä aivojen kemiallisiin muutoksiin, ja että lihavuusleikkaus vaikuttaa ruokahalun säätelyyn myös aivojen tasolla. On mahdollista, että madaltuneen opioidijärjestelmän toiminnan vuoksi liikalihavat henkilöt eivät koe normaalisti nautintoa syömisestään ja saattavat kompensoida puuttuvaa mielihyvää syömällä entistä enemmän, kertoo professori Lauri Nummenmaa Aalto-yliopistosta.

− Koska aivojen välittäjäainetasot korjautuvat lihavuusleikkauksen jälkeen, ne ovat todennäköisesti myös alun perin madaltuneet painon kertymisen myötä. Muutokset välittäjäainetasoissa ovat siis lihavuuden seurauksia, ei syitä. Tulokset tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia liikalihavuuden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn, jatkaa tutkija Henry Karlsson Turun PET-keskuksesta.

Liikalihavuus on merkittävä terveysriski, joka altistaa esimerkiksi tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verisuonisairauksille. Lihomisen taustalla on myös muutoksia aivojen kemiallisissa radastoissa, jotka säätelevät syömistä ja sen aiheuttamaa mielihyvää.

Tutkimusta rahoittivat Suomen Akatemia, Sigrid Juseliuksen säätiö ja Suomen Diabetestutkimussäätiö.

Tutkimustulos julkaistiin vastikään Molecular Psychiatry -lehdessä.