Tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi

Joulukuussa 2018 käsiteltiin Helsingin Sanomissa (16.12.) LL, ortopedi Antti Heikkilän uusinta kirjaa Lääkkeetön elämä, joka on lääkärikunnan keskuudessa herättänyt kummastusta ja oikeutettua kritiikkiä. Kirjassa annetaan ymmärtää, että monien keskeisten kansansairauksien, mukaan lukien syöpätaudit, sydän- ja verisuonitaudit ja diabetes, nykyhoito, joka perustuu kattavaan tutkimustietoon, olisi monesti korvattavissa vaihtoehtoisen menetelmin. HS:n mukaan Heikkilä tarjoaa usein vaihtoehdoksi ketogeenistä dieettiä, joka on kaukana siitä, mitä kyseisten sairauksien moderni hoito on. Edellä mainittujen sairauksien asiantuntijat olivat poimineet kymmeniä virheellisyyksiä Heikkilän kirjasta. Tämän jälkeen esimerkiksi K- ja S-ketjut vetivät lehtitietojen perusteella kirjan myynnistä omissa liikkeissään. Sen sijaan kirjan kustantaja Otava katsoi HS:n mukaan, että kirjan sisältö on kirjoittajan vastuulla, mutta myöhemmin kirjaa ei eräiden tietojen mukaan markkinoida enää tietokirjana.

Kirja on herättänyt keskustelua ja hämmennystä laajalti lääkärikunnassa. On kysytty, voiko kirjaa, joka sisältää suoranaisesti nykytiedon vastaista pseudotietoa, markkinoida tietokirjana, kuten Otava ainakin alun alkaen teki. Kustantajan vastuuta on perätty. Kysymyksiä on herännyt myös liittyen kirjoittajan motivaatioon. Omat kokemukset lääketieteellisistä hoidoista tai ruokavalioista eivät riitä tietokirjojen pohjaksi. Kun kirjaa markkinoidaan suurelle yleisölle lääkärin kirjoittamana, on syytä erityiseen huoleen. Tätä tapahtuu edelleen eri muodoissa. Kirjan julkaisemisen suurin motivaatio tuskin on potilaan auttaminen. Kirjottajan ja kustantajan motivaatio julkaista kirja ei varmaankaan pulppua pelkästään halusta auttaa. Tärkein motivaatio lienee taloudellinen hyöty. Kustantajan vetäytyminen vastuusta koskien sisältöä on kuin Pilatuksen käsien pesu. Toivottavasti julkisella verorahoituksella toimivat kirjastot eivät ole ottaneet kyseistä kirjaa valikoimaansa.

Keskusteluun on noussut myös kysymys: mikä on tietokirja? Kuka sen määrittää? Ihmistieteissä ja yhteiskuntatieteissä ovat rajat varmaan erilaiset kuin eksakteissa luonnontieteissä, jotka nojaavat vahvaan kokeelliseen tutkimustietoon ja yhteneväisiin tuloksiin. Lisäksi tiede uusiutuu ja korjaa itseään. Näin tapahtuu myös lääketieteessä, joka nojaa perustieteisiin, mutta sisältää paljon soveltavaa tutkimustietoa ja jopa kokemusperäistä tietoa. Olisi hyvä, että tietokirjat kävisivät läpi jonkinlaisen esiraadin tarkastelun, ettei kyseisen kirjan kaltaisia floppeja enää nähtäisi. Tuskin kirjan kirjoittaja edes itse aidosti uskoo, että kirjan levittämä tieto edes osapuilleen vastaa tieteen nykykäsitystä kyseisistä sairauksista ja niiden hoidoista.

Lääkärikunnan keskuudessa on noussut esille myös kirjan kirjoittajan taustaorganisaation vastuu. Miten kyseisen sairaalan johto suhtautuu asiaan? Ohjaako heitäkin vain taloudellinen intressi? Kun lääkärin toiminta alkaa olla pahassa ristiriidassa tiedepohjaisen ajattelun ja siihen perustuvan hoidon kanssa, ollaan heikoilla jäillä. Lääkäriä sitoo myös lääkärin vala, joka nykymuodossaan eroaa jossain määrin Hippokrateen alkuperäisestä valasta, jota blogin otsikossa siteerataan suomeksi*. Heikkilän kirja opit saattavat vahingoittaa paitsi yksilöä, myös joukkoa ”herkkäuskoisia”, jotka saattavat lyödä laimin tehokkaiksi todetut kroonisten sairauksien hoitomuodot. Erityisen herkkiä tarttumaan hentoonkin oljenkorteen ovat useat syöpäpotilaat. Myös keskeisten kansanterveysjärjestöjen aktiivista toimintaa tarvitaan torjumaan kirjan sisältämien harhaoppien leviämiseltä.

Matti Uusitupa,
LKT, sisätautien erikoislääkäri, Professori emeritus
Suomen Sydänliiton hallituksen pj 2010–2015, Sydänsäätiön hallituksen jäsen

Sidonnaisuudet: Omistan Orionin osakkeita

”Tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi”*

* Hippokrateen vala on antiikin ajoilta periytyvä lääkärin eettinen ohjeisto. Se on ollut pohjana nykyisin Suomessa käytössä olevalle lääkärinvalalle.