​Tervetuloa syksy

Toivottavasti olet saanut viettää rentouttavan kesän ja puhkut intoa aloittaa uuden harrastuksen tai tavata vanhoja tuttuja, ehkä myös uutta väkeä sydänyhdistyksen tapahtumissa!

Itse aloitin kesäloman marittamalla ja jatkoin lomaa mindfulnessillä. Pokémon Go’hun en sentään koukuttunut, vaikka se monen liikuntakärpäsen ilahduttavasti herättikin.

Kuka nyt ei olisi moittinut Suomen kesän lomasäätä tai tuntenut loman menneen hukkaan, jos ei ole pystynyt joka päivä lisäämään somevirtaan uusia matkakuvasarjoja. Oli minunkin kesässäni jokunen pilvinen päivä ja matkustelukin sahasi lähes pelkästään kodin ja mökin väliä. Omassa flowssani olen kuitenkin päättänyt paistatella pienien hyvien asioiden mukanaan tuomassa hyvänolontunteessa.

Marie Kondon tai kotoisammin Marttojen tapaan kävin läpi vuosikymmenien aikana kaappeihin ja komeroihin kasaantunutta tavaramäärää. KonMarin tylyyn hävittämisvimmaan en ihan kyennyt, mutta allekirjoitan Marttojen ohjeen siivota sen verran usein, että tietää, mitä kaapeissa on.

Siivoilua lomitti Reetta Meriläisen Tytön tie -muistelmateos. Sen mukana omatkin muistot palasivat mieleen, samalla tavalla kuin maalla aitassa vanhoja vaatteita läpi käydessä. Meriläisen soljuvaa kerrontaa luin vähän niin kuin omaa elämääni ja innostuin kyllä samalla vähän selailemaan ja järjestelemään omiakin valokuvia.

Komeroita penkoessa ja turhia tavaroita hävittäessä elämänhallinnan tunne kasvaa kuin huomaamatta. Hyvä mieli tuli myös, kun levitin lattialle puhtaat matot ja käärin vielä loput varastoon. Matonpesu, marjastaminen ja muut arkipuuhat ovat sitä paitsi aivan mainiota vastapainoa toimistotyölle. Samalla voi tuulettaa ja järjestää ajatuksia ja tehdä tilaa uusille.

Kiva olikin sitten palata töihin ja ryhtyä tekemään tätä lehteä. Kesän ajatuksista näkyy jälkiä sekä tässä painetussa lehdessä että sydän.fissä. Toivottavasti myös virkistävää ja uusia ajatuksia herättävää sisältöä!

Kesän lopulla nautin vielä mökillä viimeisistä lämpimistä illoista, istuin saunan lauteilla ja katsoin ikkunasta hiljalleen värähtelevää järvenpintaa. Mindfulnessia jos mikä.

Marja Kytömäki