SOTE-sählingistä voimaa ratkaisuun

Sote-uudistuksesta on muodostamassa symboli poliitikkojen jahkailulle ja byrokraattiselle munkkilatinalle. Valmista ei ole tullut vaikka yhtä mieltä ollaan siitä, että nykymeno ei voi jatkua. Toistaiseksi johtajuutta on puuttunut, kun on täytynyt sopia yhteisistä ja perustuslain vaateet täyttävistä uudistuksista.

Sääli monella tapaa, mutta ennen kaikkea siksi, että kyse on kansalaisten yhdenvertaisuudesta terveydenhoidon ja sosiaalipalveluiden suhteen. Kyse on myös useiden miljardien veroeuroista, jotka nykyistä paremmin käytettyinä näkyisivät kunnon palveluina.

OECD:n vertailuissa Suomi on kaukana muista pohjoismaista, kun mittareina käytetään terveydenhuollon tasa-arvoisuutta. Moneen kertaan ovat niin ulkomaiset kuin kotimaisetkin tutkimuslaitokset ihmetelleet pirstaloitunutta järjestelmäämme, joka hukkaa niin potilaan kuin verorahat monimutkaisiin rahoituskanaviin, moninaiseen järjestäjäkenttään, hajanaiseen sääntelyyn ja järjestämisvastuun osittaiseen epäselvyyteen.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito tulisi yhdistää samaan organisaatioon. Lähes yhtä suuri yksimielisyys vallitsee siitä, että sosiaalipalveluiden on syytä löytyä samasta kokonaisuudesta niin ikään. Ja kaikista viisaimmat asiantuntijat vielä muistuttavat, että ennaltaehkäisevän työn ja kuntoutuksen integrointi kaikkiin palveluihin on näitä yllämainittujakin tärkeämpää.

Jahkailu uudistuksen suhteen on erityisen surkeaa siksi, että kansakuntamme vanhenee ennätysvauhtia. Verotulomme eivät riitä menoihimme ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset kohoavat bruttokansantuotteen kasvua nopeammin.

Tämän kaiken alla voisi heikkohermoisempi menettää uskonsa. Mutta pois se meistä. Meillä on yksittäisissä kunnissa, sairaanhoitopiireissä, kansalaisjärjestöissä ja yrityksissä kehitetty monta uutta ja entistä fiksumpaa tapaa toimia. Vilkaisu Yksi elämä -hankkeen nettisivuille kertoo paljon siitä, mitä järjestöt saavat yhteistyössä aikaan. Vierailu Imatralle avaa paatuneimmankin silmät näkemään, miten lastensuojelun, perhetyön ja neuvolan saumaton yhteistyö pelastaa lapsia ja säästää rahaa. SOS-lapsikylä on onnistunut saattamaan sijoitetuista lapsista poikkeuksellisen monen takaisin ensimmäiseen kotiinsa. Etelä-Karjalassa sote-uudistus on tehty omin voimin. Listaa siitä kuinka kenttä tekee fiksuja uudistuksia, vaikka maan johto polkee paikallaan, voisi jatkaa vaikka kuinka.

Meillä on hyvät valmiudet saattaa asiat aivan uudelle tolalle, kunhan viime vuosien virheistä otetaan opiksi. On ymmärrettävä hakea uudistukselle laajaa hyväksyttävyyttä ja uskallettava keskustella myös kunkin uudistusmallin riskeistä. Perustuslakivaliokunnan tuoreen lausunnon jälkeen pitäisi olla selvää, että ratkaisun on oltava oikeasti kansanvaltainen ja selkeillä ja oikeudenmukaisilla tavoilla rahoitettu. Optimisti voi nähdä, että koko sote-sählinki on lopultakin vienyt meitä lähemmäs hyvää ja nopeastikin päätettävää uudistusta.

Vanha itämäinen taisteluohje neuvoo käyttämään vastustajan energian hyväksi ja kääntämään sen omaksi voimaksi. Tätä ajatusta voisi soveltaa siten, että käyttää jahkailun tuottaman tiedon hyväksi ja vaatii, että johtajat osoittavat johtajuutta sitoutumalla uudistukseen nyt heti. Mieluummin valitsisivat perustuslain mukaisista malleista valmistelupohjan yhdessä jo ennen vaaleja. Ja uusi hallitus ei voi olla niin tyhmä, ettei se viimeistelisi uudistusta heti kautensa alussa.

On ensiarvoisen tärkeää, että teemme selväksi, että me ja lähimmäisemme tarvitsemme tehokkaat ja saavutettavat palvelut. Me tarvitsemme hyvin toimivan ennaltaehkäisevän neuvonnan ja toiminnan. Me maksamme veroja mielellämme, kun rahojen käyttöä on selkeä seurata, eikä niitä tuhlata organisaation sokkeloihin. 

Tuija Brax