Sivellin käteen ja tekemään

Poikkeuksellisesti lauantai oli koulupäivä ja vanhemmat pääsivät vapaaehtoistyöhön. Tein opetussuunnitelman, hankin materiaalit ja hiukan jännitystä tuntien astuin luokkaan. Luokassa kävi kova vilske, kun jaoin oppilaille keramiikkalaattoja. Oppilaita materiaali hiukan kummastutti, mutta uteliaisuus voitti. Mitä tällä tehdään? Mitä nämä ovat? Näytä mulle.

Ja minä näytin: miten väri sekoitetaan, miten mallia voi suunnitella lyijykynällä suoraan keramiikkalaatan pintaan ja miten sivellin puhdistetaan ennen seuraavaa väriä. Joku oppilaista epäröi, kokeili maalausta ja pyyhki pois. Osa kävi puuhaan sen kummemmin miettimättä, kokeillen. Syntyi hetkiä, jolloin luokassa vallitsi hiljaisuus.

Oppilaat uskalsivat kokeilla. Kokeilun kautta toimii myös taideterapia.

Hämeenmaan sydänpiirin järjestämällä viikonloppukurssilla pensselit jättivät jälkeä ja taideteoksia syntyi. Ohjaaja Paula Rusokallio vei osallistujat parituntiselle matkalle taiteen ääreen. Työpajassa osallistujat nauroivat ja yllättyivät, siirsivät tunteet paperille. Rusokallio korostaakin, että tärkeintä on luovuuden synnyttämä matka.

Toimittaja ja kuvaaja Tiiu Kaitalo osallistui työpajaan tarkkailijana ja kirjoitti näkemästään ja kuulemastaan jutun Taideterapia eheyttää ja tasapainottaa arkea sydänsairauden kanssa.

Kun toimitin keramiikkauunissa polttamani laatat koululle, hämmästys ja ilo näkyivät oppilaiden ilmeissä: he olivat maalanneet omat taideteokset. Minä huokasin helpotuksesta, kun kaikki laatat selvisivät 800 asteen poltosta ja ehjänä vielä kuljetuksestakin. Olin selviytynyt lauantaikeikasta ja ylpeä siitä. Omanlaistaan terapiaa sekin.