Saman pöydän ääreen

Osallistuin lokakuussa kahden Karjalan lääkäripäiville Polvijärvellä Pohjois-Karjalassa. Oli mielenkiintoista nähdä, millä innolla Pohjois-Karjala-projektin perustalle kehitettyjä toimintamalleja ollaan juurruttamassa myös Karjalan tasavaltaan.

Esimerkiksi roolimallina toimivat ryhmät ja vertaistukitoiminta ovat suomalaisille tuttuja, mutta Venäjällä vielä uusia toimintamuotoja. Karjalan tasavallan terveyshankkeita seurataan koko maassa ja niitä ollaan myös ottamassa käyttöön eri puolilla Venäjää.

Finriski-tutkimuksen mukaan sekä sosioekonomiset että alueelliset terveyserot ovat edelleen kasvaneet Suomessakin huolimatta siitä, että niihin on yritetty vaikuttaa. Parhaiten on onnistuttu silloin, kun ihmiset innostuvat itse kehittämään elämäänsä ja heidät päästetään mukaan itseään koskevaan päätöksentekoon.

Sydänliiton Seinäjoelle vajaa kuukausi sitten kokoontunutta kenttäväkeä huolestuttikin erityisesti se, että päätöksenteko mm. sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelussa näyttäisi olevan karkaamassa entistä kauemmas kuntalaisista.

Yhteiskunnan rakenteet on tarkoitettu palvelemaan ihmistä eikä päinvastoin. Kansalaisilla pitää olla tilaisuus ja mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ilman, että heidät leimataan ”liito-oraviksi” tai ”ihmiskilviksi”.

Sydänliitto on lähes 80 000 sydämen terveydestä kiinnostuneen kansalaisen äänitorvi. Olemme verkottuneet laajasti muiden sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa ja teemme mittavaa Yksi elämä -kehittämistyötä yhdessä Aivoliiton ja Diabetesliiton kanssa.

Olisiko liikaa pyydetty, että kansalaisjärjestöjen edustus olisi myös neuvottelupöydässä jo silloin kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä neuvotellaan sote-alueilla?