Puutarhatyötkö työläitä?

Meillä ei ollut lapsuudessani minkäänlaista kasvimaata. Tai oikeastaan oli pari vuotta – äitini yritti, mutta pihassamme kasvoi vain kitkeriä retiisejä. Asiaa ei tosin auttanut se, että vietimme pitkiä aikoja kesämökillä kasvimaan ollessa hunningolla.

Eli ei voi sanoa, että kasvatushommat olisivat tulleet minulle verenperintönä tai kasvatuksen myötä. Ensimmäisen kerran pääsin tutustumaan asiaan, kun kerrostaloasuntomme isosta parvekkeesta tehtiin Viherpiha-lehteen juttu. Silloin asiantuntijat suunnittelivat ja rakensivat siitä viihtyisän.

Siitä se sitten vähitellen lähti. Muutimme rivitaloon, jonka pihalla oli valmiiksi pieni hyötypuutarha. Vähitellen innostuimme laajentamaan siten, että nyt meillä on kaksi isoa kasvatuslaatikkoa ja kuusi pienempää. Ja paljon viinimarjapensaita, vadelmia ja pensasmustikoita. Vanhimmat viinimarjat ovat varmasti useita kymmeniä vuosia vanhoja.

Aikaa en jaksa käyttää liikaa hyötypuutarhassa – usein kevään innostus muuttuu loppukesän lopahdukseksi ja osa sadosta ehtii mennä eläinten suihin ennen kuin muistan niitä korjata. Tavoitteenani on nauttia jokaisesta puutarhassa vietetystä hetkestä. Ja että en viljele varastoon talvea varten, vaan tuotoksista pitää päästä nauttimaan kesän keskellä. Olen helpottanut työtä esimerkiksi siirtämällä kaiken kasvatuksen istutuslaatikoihin ja ruukkuihin. Niissä on yksikertaisesti vähemmän työtä, pienemmät maat käännettäväksi ja kitkettäväksi. Ja vähemmän satoa, mistä pitää huolta. Lisäksi pienet laatikot on helppo peittää hallayöksi.

Tänä vuonna istutin laatikoihin perunoita, salaattia, tilliä, kesäkurpitsaa, kesäsipulia, herneitä, papuja sekä rohkeasti toisen kerran maa-artisokkaa. Edellisen kerran niitä oli meillä pari vuotta sitten, mutta silloin talven aikana myyrät olivat herkutelleet niillä. Parvekkeelle laitoin ruukkuihin ja laatikoihin monenlaisia yrttejä, tomaattia, salaattia ja perunoita.

Haastavinta kasvattamisessa on taistelu etanoita vastaan. Vuosi sitten loppukesästä pihallemme saapui valtava määrä lehtokotiloita ja nyt niitä on ollut jo heti keväästä asti todella paljon. Pidänkin vakituisesti isoa lasipurkkia pihalla, olen täyttänyt sen väkiviinaetikalla ja tiputtelen etanoita suoraan sinne. Ne kuolevat nopeasti ja tuon jälkeen siirrän ne kunnalliseen biojätteeseen. Mutta työtä pitää tehdä joka päivä, monesti useita kertoja päivässä.

Nyt ensimmäisistä istutuksista on jo yli viisi viikkoa ja olemme päässeet jo nauttimaan salaatista, ruohosipulista, mintusta ja raparperista. Ihanaa kun on kesä!

Viisi vinkkiä helppoon hyötypuutarhaan

1. Istuta kasvit kasvatuslaatikoihin. Korkeammalla olevia laatikoita on mukavampi kitkeä ja niiden suojaaminen hallaa varten on helpompaa. Myös sangot toimivat hyvin, niitä mahtuu pienellekin parvekkeelle.
2. Monivuotiset kasvit helpottavat hoitoa. Ruohosipuli, minttu ja mäkimeirami talvehtivat hyvin myös Suomessa. Laatikossa minttu tai mäkimeirami eivät pääse leviämään, ne kun ovat ahkeria valtaamaan kasvatusalueita.
3. Hyötykasvi voi olla myös kaunis – esimerkiksi köynnöstävä ruusupapu kukkii kauniisti ennen palkojen muodostumista.
4. Taimitarhoista saa erinomaista palvelua. Kannattaa kysellä lajikkeita, jotka ovat mahdollisimman helppoja. Esimerkiksi tomaatista on lajikkeita, joita ei tarvitse napsia varkaita pois.
5. Muista, että pihassa pitää olla lentäviä ötököitä esimerkiksi kesäkurpitsoiden pölyttämistä varten. Siksi on sekä kaunista, että hyödyllistä istuttaa kukkia kasvimaan viereen

Kirjoittaja: Eeva Hietalahti, Sydänliitto