Onnellisuusmetsä

Olin syyslomalla vaeltamassa Lapissa. Onnellisuuskohtaukset seurasivat toisiaan. Milloin mieli iloitsi pienistä kohteista, puroista, sienistä tai tunturikoivikon läpi mutkittelevasta polusta, milloin katse hakeutui kauas ja suureen, putouksille, ylös tuntureille tai alas järville. Loppumatkasta jalat olivat onnellisen väsyneet ja kaikki vitsit hyviä.

Takaisin arjessa minua odotti hammaslääkärillä käynti. Avasin suuni, suljin silmäni ja loihdin mieleeni muiston Malla-tunturista vedestä heijastuvan kuvajaisensa kera. Hauskin hammaslääkärikäynti pitkään aikaan.

Olemme Sydänliitossa jo jonkin aikaa keränneet tietoja luonnon terveysvaikutuksista. Yksi syy tälle työlle oli taannoinen Duodecimin ja Suomen Akatemian konsensusprosessi, jossa koottiin paras mahdollinen tieto niin sanottujen tarttumattomien tautien (ennen vanhaa kansansairauksien) ennaltaehkäisemisestä. Sydänliitto oli tuossa työssä monella tapaa mukana ja asiakirjan linjaukset viitoittavat useilta osin niin sydäntyötämme kuin sote-vaikuttamistammekin.

Yksi asiakirjan havainnoista oli luontoliikunnan ja laajemmin luonnossa olemisen terveyttä edistävät vaikutukset. Edelläkävijäterveyskeskukset käyttävät jo luontoliikuntaryhmiä hoitokeinona. Luonnossa oleskelu laskee verenpaineita ja vaikuttaa usein mieleen jo ilman fyysistä ponnisteluakin. Meitä myös kehotetaan ”tonkimaan” metsä- tai kasvimaita, jotta löytäisimme kosketuksen luonnon mikrobeihin.

Sydänterveyden kannalta ehkä kuitenkin kaikista mielenkiintoisimpia ovat havainnot, että luonnossa liikkuminen kannustaa pysyvämpään elämäntapamuutokseen monia sellaisia, jotka eivät ole löytäneet liikunnan riemua sisätiloista, peilisaleista, mitattavista suorituksista tai pallon perässä juoksemisesta. Metsässä ei tule vertailtua itseään muihin liikkujiin. Metsässä ylipäätään tarkkailee omaa kehoaan ja suoritustaan vähemmän ja sulautuu ympäristöön siten, ettei oma kokemus kömpelyydestä, ylipainosta tai muusta liikunnan riemua syövästä seikasta pilaa kokemusta. Metsäliikunta tuottaa endorfiineja lähes kaikille, ei vain meille liikuntakoukussa oleville. Metsäliikunnasta harvoilla on huonoja koulumuistoja.

Sydänliiton yhteistyö Suomen Ladun kanssa on tuottanut paljon hyvää palautetta jäseniltämme ja iloksemme myös Suomen Ladun jäseniltä. Metsäretkille voi mennä yksin tai yhdessä. Usein yksin mukaan rohjennut on palannut uusien ystävien kera. Metsässä kaikki ruoka maistuu, mutta Sydänmerkki-sivuston retkiruokavinkit ovat saaneet paljon kiitosta uusista ideoista. Neuvokas perhe -sivustolta löytyy monistettavaksi lapsille ja lapsenmielisille hauskat rastilaput silloin, kun sydänyhdistys tai kuka vaan meistä haluaa houkutella perheitä lähimetsiin.

Kaupungeissa lähimetsät tuottavat terveyshyötyjä myös siten, että siellä hengitettävä ilma on puhtaampaa ja siten sydänpotilaillekin turvallisempaa. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvillä helteillä metsät antavat viilentävää suojaa, mikä sekin on sydänpotilaille elintärkeää. Lokakuussa monet sydänihmiset osallistuivat Ikäinstituutin Vie vanhus ulos -kampanjaan. Ystäväni kertoi, kuinka onnellisia he olivat kumpikin, ulkoiluttaja ja ulkoilija, kun tutkivat hoitokodin lähimetsää maastosta, ei ikkunasta, käsin.