Kulttuurikesä jatkuu töiden lomassa

Viimeinen lomaviikko. Vielä on käymättä kesäteatterissa, lähisaarilla ja monessa muussa kesälomalle suunnittelemassani kohteessa. Ja flunssa päällä! Hetken harmittelun jälkeen suunnitelma b käyttöön: asetun sohvalle, valitsen pinosta yhden sadepäivien varalle varatuista kirjoista ja asettaudun hyvään lukuasentoon. Museot ovat auki, veneet kulkevat ja kesäteattereiden esitykset ovat hioutuneet parhaimmilleen viimeisiin esityksiin, joita riittää hyvin elokuun puolelle. Piristävät ne töidenkin lomassa.

Tällä kesälomalla päätin katsella Suomen suvea pääteiden varsien vesakkoja ja lupiinikenttiä syvemmälle. Poikettua tuli mm. Viitasaarelle, jossa Riitta Hytönen-Pasasen Langat käsissä 50 vuotta -näyttely on avoinna vielä muutaman päivän kaupungin kirjastossa. Parin kilometrin poikkeama nelostieltä vie vuosikymmenien mittaiselle retkelle tekstiilitaiteen ja yhden taiteilijan töiden kehitykseen. Langoista kudotut kertomukset pysähdyttivät vuoroin kirkon penkkiin, pohjalaisen pellon äärelle tai jopa ajan ja paikan ulottumattomiin.

Kemin taidemuseossa tapasin sekä viimeistä viikkoa vierailulla olleen Helene Schjerfbeckin Toipilaan että kattavan ja mainion naivistien näyttelyn. Toipilas on toinen Ateneumin Klassikot kiertueella -näyttelyn tauluista. Kemistä se lähti Inariin ja on tämän viikon Saamelaismuseo Siidassa ja vielä syksyllä Rauman taidemuseossa. Toinen kiertueella oleva klassikko on Eero Järnefeltin Kaski eli Raatajat rahanalaiset, joka on 30.7. asti Hämeenlinnan taidemuseossa ja jatkaa sieltä Lappeenrantaan, Joensuuhun ja Jyväskylään.

Kesytön kesä - Naivistisen taiteen riemukas näyttely on esillä Kemin taidemuseossa 3.9. asti. Noin sadan teoksen näyttely antaa kattavan ja yllättävänkin monipuolisen kuvan taidesuunnasta. Kemin vierailun kruunasi yöpyminen hotelli Merihovissa, jonka nykyiset omistajat kunnioittavat upeasti muotoilija Paavo Tynellin alkuperäistä sisustussuunnitelmaa.

Kesämatkallani ohitin Jyväskylässä Alvar Aalto -museon ja olisin voinut osallistua Kouvolan Inkeroisissa Aallon arkkitehtuurin kävelykierrokseen. Kumpikaan ei kuitenkaan tällä kertaa osunut yksiin muun lomaohjelman kanssa. Mutta loman jälkeen ehdin vielä mainiosti käydä Ateneumin Aalto-näyttelyssä, joka on auki pitkälle syyskuuhun. Tosin sen pohjaksi on otettava jo tällä viikolla HAMin Modernia elämää! -näyttely. Miten sekin on vielä jäänyt käymättä, vaikka tytär jo keväällä kehui, että ihan kuin olisi mummolassa käynyt! Näillä vähintään saa suomalaisen muotoilun kultakaudesta hyvän kokonaiskuvan ja samalla tyydyttyy nostalgian tarve.

Tänä kesänä olen kiertänyt useammankin luontokohteen, mutta aineettoman kulttuuriperinnön lomapuuhiin ei ole vielä juurikaan kuulunut säilöntää eikä marjastusta. Mansikoita ehdin ehkä vielä käydä ostamassa pakkaseen lähikaupan edessä olevasta marjakojusta, mutta mustikka- ja sienimetsään meno jää elokuulle. Vanha vitsi, että yli 50-vuotias marjastaja on luontoharvinaisuus, ei ihan pidä paikkansa. Kolme neljännestä suomalaisista harrastaa yhä tätä keräilytalouden elävää perinnettä. Minäkin saan yleensä helposti nuorempaa seuraa marjakaveriksi.