Jotta kukaan ei jäisi yksin

Vastasyntynyt lapsi on ihme. Täydellinen ihminen pienoiskoossa. Valmis kehittymään ja kasvamaan. Lapsen perimässä kaikki on valmiiksi ohjelmoitu. Elinolot, lapsuuden ja vielä aikuisuudenkin elinympäristö ja elintavat kuitenkin muokkaavat sitä, mitä meistä tulee isona.

Perheellä on ihmiselämään suuri vaikutus. Perimme vanhemmiltamme paitsi geenit, myös arvoja, tapoja ja tottumuksia. Perheestä riippuen kodista saadut elämän eväät vaihtelevat. Joidenkin sanotaan syntyvän kultalusikka suussaan, joidenkin lapsuutta leimaavat taloudelliset vaikeudet.

Lompakon paksuus ei onneksi Suomessa määritä esimerkiksi sitä, millaisen peruskoulutuksen jokainen voi hankkia. Matalasti koulutettujen vanhempien lapsista voi tulla tohtoreita. Rikkinäisestäkin perheestä voi kasvaa ehjiä aikuisia. Toisaalta korkea sosiaalinen asemakaan ei takaa menestystä ja terveyttä. Oli perhe millainen tahansa, elämä voi kolhia ja jokainen ansaitsee silloin tuen, jota tarvitsee. Perheenjäsenen vakava sairaus – iästä riippumatta – koskettaa. Me Sydänliitossa ajattelemme, ettei kenenkään sydänsairauteen sairastuneen tai hänen läheisenä pidä jäädä yksin. Siksi tarjoamme laajasti tietoa ja tukea arjen haasteisiin ja sairauden kanssa elämiseen.

Erään määritelmän mukaan perheiden tehtävä on ylläpitää jäsentensä ja yhteiskunnan hyvinvointia. Mutta mikä on perhe ja ketkä sen muodostavat? Tarvitseeko asua samassa taloudessa, jotta on osa perhettä? Voiko hyvä ystävä olla sisar tai veli, vaikkei olekaan sukua? Rikkautta on, että perhe voi olla juuri omanlaisensa niin kokonsa kuin jäsentensäkin puolesta. Joulu on perhejuhla, joka toivottavasti tarjoaa meille jokaiselle sopivasti seuraa ja levollisen tauon arjen hyörinään. Armollista joulun aikaa.