Jotakin uutta, jotakin vanhaa

"Jotakin uutta, jotakin vanhaa" totesi valmiuskouluttajani jo 1995. Myöhemmin tositoimissa onnettomuuksista epidemioihin ja muissa kriiseissä näin, että hän oli oikeassa. Kaikissa on ollut jotain aiemmin koettua ja myöhemmin tutkittua, jonka nojalla on voitu toimia heti ja ennakoida seuraavia askelia. Ja sitten on ollut uutta ja tuntematonta, mikä selvittäminen on vaatinut tiedeyhteisöiltä ja viranomaisilta suuria ponnistuksia ja meiltä kaikilta epävarmuuden sietokykyä.

Koronakriisissä joudumme sietämään epävarmuutta sen suhteen, mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa sydän- ja verisuonisairaiden kuuluminen riskiryhmään. Yleisellä tasolla voimme heti vastata, että erityisesti jokaisen yli 2 miljoonan suomalaisen sydänsairaan ja/tai ikäihmisen on syytä noudattaa kaikkia suosituksia ja määräyksiä. Ennakoiden lopetimme sydäntilaisuudet jo ennen kuin ensimmäistäkään virallista ohjetta annettiin.

Viikko viikolta sydan.fissä ja puhelimessa jakamamme tieto lisääntyy ja tarkentuu. Silti monen yksittäisen sydänsairaan osalta vain oma lääkäri, jos hänkään, osaa antaa tarkempia lisäneuvoja suojautumisesta.

Kriisissä ihminen haluaisi vastauksia, vaikkei niitä oikeasti ole. On uskallettava kertoa myös se, ettei tietoa ole vielä. Ja myös muuttaa kantansa, jos uusi tieto sitä vaatii.

Jälkeenpäin tiedämme vieläkin enemmän, mikä auttaa seuraavassa kriisissä, jossasiinäkin tulee olemaa jotakin uutta ja jotakin vanhaa.