Joskus kaukaa näkee tarkemmin

Täytyi matkustaa Wiesbadeniin ymmärtääkseen, että Pekka Puska on maailmanluokan sankari. Tämä tapahtui toissa keväänä, kun uunituoreena Sydänliiton pääsihteerinä matkustin ensimmäistä kertaa Euroopan Sydänverkoston kokoukseen Saksaan. Uudet kollegani lähettivät lämpimiä terveisiä edeltäjälleni Tor Jungmannille ja alkoivat lähes kilvan kehua Suomen sydäntyön kunniakasta historiaa.

Varsin pian ymmärsin, että Pohjois-Karjala-projektia ja sen jälkeistä työtä arvostetaan maailmalla suuremmin kuin Suomessa konsanaan. Minulle Pekka Puska on ollut tärkeä asiantuntija vuosikymmeniä, mutta tuolloin Saksassa ja sittemmin useissa muissa kansainvälisissä tilaisuuksissa, olen vasta ymmärtänyt, kuinka laajalti hänet tunnetaan ja kuinka merkittävänä suomalaista sydäntyötä laajemminkin pidetään.

Tämän ymmärrettyäni olen toistamisen uhallakin levittänyt Suomessa viestiä, että olemme kuudessakymmenenssä vuodessa vähentäneet miesten sepelvaltimotautikuolleisuutta kahdeksallakymmenellä prosentilla. Jos on näyttänyt, että kuulija ei heti havahdu ymmärtämään saavutuksen suuruutta, olen pyytänyt häntä kertomaan jotain edes vähän vastaavaa saavutusta. Vähissä ovat olleet hyvät rinnastukset. Sen sijaan aika moni on todennut, että ei ole aikoihin jaksanut ihan kunnolla miettiä kansanterveystyön merkitystä ja mittasuhteita.

”Sitä on jotenkin turtunut kansanterveyspuheeseen”, sanoivat samana päivänä kaksi ystävääni toisistaan tietämättä. Yksittäiset muotidieettikeskustelut kiinnostavat enemmän kuin sen ymmärtäminen, että kansanterveystyössä kyse on miljoonien ihmisten ja perheiden elämän edellytyksistä sekä miljardien verorahoista. Että kysymys on valtavan suuresta ihmiskunnan tulevaisuuden haasteesta. Esim. kakkostyypin diabeteksen yleistymistä on maailmalla verrattu ilmastonmuutokseen. Molemmat etenevät kovaa vauhtia katastrofaalisin seurauksin. Molemmat voidaan pysäyttää, mutta kummankin kohdalla näyttää olevan suuri houkutus vähätellä ongelmaa ja lykätä sen ratkaisu jonnekin tulevaisuuteen.

Yleensä olemme Suomessa ylikorostuneen kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Siksi hypin riemusta kuin maailma alkoi kohista Seinäjoen ihmeestä. Siis siitä, kuinka Seinäjoella oli saatu todistettavasti lasten lihavuuskehitys pysähtymään ja jopa kääntymään. Ensin asiasta kirjoitetaan maailman terveysjärjestön ja sydänverkostojen viesteissä. Kollegani maailmalta taas onnittelivat.

Sitten saksalainen laatulehti der Spiegel lähti paikanpäälle ja kirjoitti huhtikuussa todella hienon artikkelin Seinäjoen monipuolisista terveysteoista. Jutussa nostettiin esiin mm. suomalainen neuvola ja kuvailtiin, miten Sydänliiton Neuvokas perhe -metodi käytännössä toimii. Seinäjoen kaupunki on maailman terveyskeskustelussa uusi suomalainen tähti ja jäin odottamaan, että suomalainen lehdistö repisi tästä viikkokausia suuria otsikoita taannoisen PISA-menestyksen tapaan.

Siinähän odotin. Vasta nyt, lähes puolen vuoden päästä der Spiegelistä, on Seinäjoki-mainintoja alkanut olla kotimaisessa julkisuudessa vähän enemmän. Fiksuimmat pääkirjoittajat ovat nostaneet Seinäjoen esimerkiksi siitä, kuinka sote-uudistuksen rahoitus oikeasti ratkeaa ennaltaehkäisevällä kansanterveystyöllä eikä hallintopalikoilla. Uusimmat kirjoitukset ovat maininneet myös sen, että Seinäjoen julkisissa ruokailuissa tarjoillaan sydänmerkkiaterioita. Pikkuhiljaa se, mikä kaukaa nähtiin todella merkittävänä saavutuksena, aletaan nähdä täällä kotimaassakin.

Maailman Sydänpäivää vietetään taas 29.9. Täällä Suomessa juhlistamme sitä mm. viettämällä samalla Pukeudu punaiseen -päivää. Tavoitteena on saada niin miehet kuin naiset näyttämään merkkipäivänä sydäntyön väriä ja samalla kertomaan ylpeästi, että me ymmärrämme suomalaisen sydäntyön merkityksen ihan itsekin, ilman että sitä täytyy muiden meille ylistää. Siis täytyy minunkin nostaa punainen mekko ajoissa tuulettumaan!

Tuija Brax