Ihmisen kokoinen digiloikka

Sydänliiton uuden strategian yhdeksi tavoitteeksi on nimetty digiloikka. Moni miettii ehkä, kuinka pitkästä loikasta on kyse ja miten me pystymme siihen. Miten ylipäätään pärjäämme kaiken uuden tekniikan kanssa?

Aloin miettiä niitä loikkia, joita olemme jo ottaneet digitaalisessa maailmassa. Sähköpostia olemme käyttäneet yli 20 vuotta, Sydänliitolla on ollut verkkosivut yli 20 vuotta, monella jäsenjärjestölläkin lähes yhtä kauan.

Varsinainen digiloikka otettiin kymmenkunta vuotta sitten. Koko järjestön mittavaa tietokoneiden yhteishankintaa seuranneen koulutuskiertueen aikana moni yhdistysaktiivi tarttui ensimmäisen kerran hiireen, opetteli tietotekniikan alkeet ja oppi kuin oppikin hallitsemaan ja hoitamaan itse sydänyhdistyksissä niin sähköpostiviestinnän ja verkkosivujen päivittämisen kuin jäsenrekisterin hoitamisen. Myös järjestötiedote alkoi tuolloin ilmestyä sähköisenä uutiskirjeenä.

Olimme tuolloin itse asiassa sekä koulutettujen määrän että tietotekniikan käyttöönoton suhteen priimusoppilas tietoyhteiskunnan rakentamisessa. Sen rinnalla somen haltuunotto on ollut pikkujuttu. Ei kylläkään sinänsä mikään pikkujuttu siihen nähden, kuinka paljon esimerkiksi Facebook­ryhmiä sydänyhteisössä on! Meillä ei siis ole mitään syytä olla huolissaan, ettemmekö selviäisi jatkossakin.

Luulen kuitenkin, että tällä kertaa digiloikassa ei oikeastaan ole, tai ainakaan ei pitäisi olla, kysymys siitä, että meidän pitäisi opetella jatkuvasti uutta teknologiaa. Pikemminkin päinvastoin. Nyt on sellaisen digiloikan aika, jossa teknologia valjastetaan palvelemaan ihmistä niin, että emme välttämättä edes huomaa palvelun takana olevaa teknologiaa. Sydänliiton ja sydänyhteisöön kuuluvien pitää nyt huolehtia siitä, että vaadimme ja saamme sellaisia sovelluksia, jotka mm. helpottavat sote­palvelujen saatavuutta.