​Hauklappi ja Kummakivi

Sydänviikko päättyi osaltani iloisiin tunnelmiin Ruokolahden Sydänyhdistyksen 30-vuotisjuhlissa! Tanssia, laulua, soittoa, puheita, muistoja, ystäviä, tulevaisuuden suunnitelmia, kakkua, kahvia, ansiomerkkejä ja kukkia. Juhlan jälkeen tietenkin pysähdys Ruokolahden hienolle kirkolle ja kirkkomaalle.

Ruokolahdella on asukkaita reilut 5 000 ja sydänyhdistykseen kuuluu jäseniä 400. Se on todella hieno jäsenmäärä ja ositus siitä, että silloin kun toiminta puhuttelee paikallisia ja yhdistyksen aktiivit ovat taitavia ja mukavia, sydäntyöllä on kysyntää ja ystäviä. Ohjelmassa on mm. paljon liikuntaa ja Suomen Ladun kanssa yhteisiä kuukausivaelluksia, joista Matti Näräkkä antoi juhlissa kouraani hienon esitteen.

Jo vaellusretkien nimet saivat vaeltajan sielun väräjämään. ”Sinivuokkojen aikaa ja taikaa”, Käringinsalon Kätköissä”, ”Äitsaari on iso saari” ja ”Syyspohjan erikoisuudet”. Paikallishistoriaa hieman haikeassa paketissa tarjoaa vaellus nimeltään ”Kadonnut kylä”, jossa vaelletaan Lääväkorpeen ja kuullaan miksi kylä katosi. Uteliaisuuteni heräsi jo näistä kaikista, mutta juhlan jälkeen matkassani ollutta miestäni ei pidätellyt mikään, kun hän löysi listasta myös retkikohteen nimeltä Kummakivi. Eräopasmieheni muistin kätköissä kohde soitti kelloja, joten ei siinä auttanut kuin vaihtaa juhlatamineet ulkoiluvaatteisiin ja menoksi kohti Hauklappia ja Kummakiveä.

Kummakivi on parasta nähdä omin silmin. Juristin kieleni ei riittävästi taivu sen sanalliseen ylistykseen, joten sain Sydän-lehden päätoimittajan Marja Kytömäen luvan kuvittaa juttu oheisella kännykäkameran matkamuisto-otoksella.

Kummakivi tekee nöyräksi ja saa kuvittelemaan jääkauden ryskettä, jossa isot kiven järkäleet ovat jääneet hienoisen hentoisen näköisesti päällekkäin ja sinä olla möllöttäneet nyt vuosituhansia. Kummakivi sai miettimään myös sitä, mikä kaikki tekeekään mielelle hyvää. Vaellus alkukevään kumisaappaita vaativassa metsässä. Komeat maisemat, solisevan puron juuri ja juuri onnistunut yliloikka ja uudenlainen luontoelämys, hyvä seura ja retkieväät.

Tutkimusten mukaan metsässä tunnetusti verenpaineet alenevat ja onnellisuushormonitasot nousevat. Sydänliiton tavoitteet toteutuvat myös sen suhteen, että pyrkimyksemme on lisätä läpi koko toiminnan osallistujien voimavaroja.

Terveyden -ja hyvinvoinnin laitoksen juuri ilmestyneessä FinTerveys-tutkimuksessa henkisiä voimavaroja on kartoitettu ns. positiivisen mielenterveyden mittareilla. Sairastuneella voi olla paljon positiivista mielenterveyttä, kliinisesti terveellä voi olla joskus vähemmän. Positiivista mielenterveyttä mitataan mm. seuraavilla kysymyksillä: Olenko tuntenut itseni toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen? Entä iloiseksi tai rentoutuneeksi? Olenko käsitellyt ongelmia hyvin, entä ajatellut selkeästi? Olenko tuntenut läheisyyttä toisiin ihmisiin ja kyennyt tekemään omia päätöksiä?

Ruokolahden Sydänjuhla ja Kummakivi lisäsivät meidän perheemme positiivista mielenterveyttä kaikilla mittareilla!