Eläkkeelle lähtö – uusi kevät?

Sydänliitto on monessa mukana. Teemme asioita sekä itse että yhteistyössä muiden kanssa, kuten juuri nyt Suomen Ladun ja uuden entistäkin vaikuttavamman Yksi elämä -kokonaisuuden kanssa.

Monet työmme ja kiireemme kohteet ovat syntyneet sydänyhteisön omista havainnosta niiden tarpeellisuudesta, mutta saaneet sittemmin muidenkin tuen. Tästä on hyvä esimerkki lapsiperheiden piirissä tekemämme Neuvokas perhe -toiminta, joka nyt laajenee manner-Suomen lähes jokaiseen neuvolaan siksi, että maan hallitus on nimennyt sen yhdeksi hallituskauden kärkihankkeista.

Olemme monessa mukana myös siksi, että meidän hankkimaamme osaamista ja näkemystä tarvitaan muiden tahojen hankkeissa. Vastaavasti monet muualla työskentelevät huippuosaajat antavat meille osaamistaan esimerkiksi Sydänmerkin asiantuntijaryhmän jäsenenä tai sydänluentojen pitäjänä, mistä heille suuri kiitos.

Toimin työni ohella puheenjohtajana sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa avustusasioiden neuvottelukunnassa, joka antaa lausuntoja mm. veikkausvoittovarojen jakamisen yleisistä linjoista alamme järjestöille. Täksi kevääksi minut nimitettiin myös selvityshenkilöksi koskien järjestöjen toimintaedellytyksiä sote-uudistuksen puitteissa. Tämän kaltaisissa tehtävissä taustani Sydänliiton pääsihteerinä on tärkeä siksi, että tunnen sitä kautta asian yhdeltä kantilta perin pohjin, mutta samalla on koko ajan syytä muistaa, että työni voi kantaa hedelmää vain, jos osaan tehdä sitä tasapuolisesti kaikkia järjestöjä kunnioittaen.

Hyvä esimerkki vastaavasta Sydänliiton roolista osana laajempaa yhteiskunnallista tehtävää oli työmme tarttumattomien tautien ennaltaehkäisyä koskevan konsensuslausuman kirjoittamisessa. Työtä veti puheenjohtajana entinen puheenjohtajamme Matti Uusitupa ja meitä sydänliittolaisia on työssä mukana useampikin.

Yksi tuon työn anteja oli sen kirkastaminen, kuinka elämän erilaiset nivelkohdat ovat poikkeuksellisen tärkeitä niin terveyden edistämisessä kuin toisinkin päin – riskikohtina sairastua. Siksi juuri Neuvokas perhe on meille jatkossakin tärkeä ja siksi on myös hienoa, että Yhden elämän laajennetulla kokoonpanolla Sydänliittokin oppii työstä, jota mm. Syöpäjärjestöt ja Mielenterveysseura jo tekevät nuorten parissa. Olemme jatkossakin mukana Työelämän terveystalkoissa ja teemme entistä tarmokkaammin töitä paikallisyhdistyksissä ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Mutta olemmeko vielä tarpeeksi hyvin tunnistaneet eläkkeelle jääntiä nivelkohdaksi, jolla voi olla suuria, niin hyviä kuin huonojakin, terveysvaikutuksia? Ehkä emme. Siihen on tulossa muutos. Tulemme käyttämään osaamista sen kirkastamiseksi, kuinka eläkkeelle voi siirtyä parhain päin: kuinka lisätä liikuntaa, ylläpitää ystävyyssuhteita ja vaikka lähteä mukaan vapaaehtoistyöhön sydänyhdistykseen. Hyviä ideoita otetaan vastaan myös Sydän-lehden lukijoilta!

Ideoinnin innoittajaksi lainaan tähän Tyyne Saastamoisen runoa kirjasta Hiljaa, hyvin hiljaa teen päivistäni kirjaa.

”Sää autereinen, leuto kevättuuli, ristinmerkkejä taivasta vasten puun lehdettömät oksat, ornamentti, metallia. Vielä kuollut maa. On luonto hiljainen niin kuin kuuntelija konsertissa, pian soitetaan sinfonia: uusi vuodenaika. Maan salissa on hyvä odottaa. On hyvä ajatella lasta – ihmisessä maa on ikuinen, uusi vuodenaika, aina.”

Löysin runon, kun etsin haikeana teemaa Sydänliiton järjestö- ja viestintäjohtajan eläkkeellelähtöön. Runon kautta sain kiinni ajatuksesta, ettei eläkeikä ole mikään elämän syksy, vaan taas kerran uusi kevät! Ja kuinka elämä ja sydäntyökin jatkuu lapsissamme.