Sydänliiton hallitus: Kardiologeja tarvitaan enemmän

Tuoreen Euroopan Kardiologisen Seuran raportin mukaan kardiologien eli sydän- ja verisuonisairauksien erikoislääkärien lukumäärä Suomessa on kuudenneksi vähäisin Euroopan unionin jäsenvaltioista ja vain noin puolet muiden Pohjoismaiden tasosta. Kardiologien työpanos kuluu nykyisin pääosin kiireellistä hoito vaativien sydänpotilaiden sairaalavaiheen hoitoon. Erityisesti keskussairaaloissa on krooninen pula kardiologeista. Ympärivuorokautinen kardiologipäivystys, joka tarvitaan mm. sydäninfarktin välitöntä pallolaajennushoitoa varten, on vaarassa monilla alueilla. Kardiologien vähäisyyden vuoksi yleislääkärien hoitovastuu vaativienkin sydänsairauksien kohdalla on Suomessa poikkeuksellisen suuri.

Sydänsairaudet ovat edelleen suomalaisten johtava kuolinsyy ja tärkeä ennenaikaisen työkyvyttömyyden ja toimintakyvyn alentumisen aiheuttaja. Sydänsairauksien akuutin sairaalavaiheen hoito toteutuu Suomessa nykyisin varsin hyvin, mutta potilaiden pitkäaikaishoito, seuranta ja etenkin kuntoutus toteutuvat huonommin kuin yleensä Euroopassa. Suositusten mukaisella hoidolla voitaisiin vaikuttaa nykyistä enemmän useimpien sydänsairauksien taudinkulkuun ja ennusteeseen.

Sydänsairaudet ovat muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta pitkäaikaisia eli kroonisia. Vaikka tautikohtaukset hoidetaan tehokkaasti ja sairaus saadaan oireettomaksi, jatkoselviytyminen ja taudin vaikeutumisen ehkäisy vaativat jatkuvaa seurantaa ja hoitoarvioita. Potilaat on sitoutettava elintapamuutoksiin ja vaikuttavaan lääkehoitoon ja ohjattava oikea-aikaisesti tarvittaviin jatkotutkimuksiin.

Sydänsairauksen hoidon osaamista on lisättävä perusterveydenhuollossa

Sydänsairaudet ovat laaja kansansairausryhmä, joka muodostaa suuren osan tulevien sote-keskusten potilasjoukosta. Lääkäreiden peruskoulutukseen kuuluva kardiologian opetus ei nykyisellään anna yleislääkäreille riittäviä valmiuksia hoitaa vaativampien sydänpotilaiden varsin monimutkaisia ongelmia perusterveydenhuollossa. Tämä johtaa herkästi diagnostiikan ja hoidon viiveisiin, turhiin kustannuksiin ja vaikuttamattomaan toimintaan. Diagnostiikka- ja hoitoviiveiden vähentämiseksi ja turhien kustannusten karsimiseksi kardiologien konsultoivaa työpanosta on saatava tulevien sote-keskuksien vaativien sydänpotilaiden jatkohoitoon ja perusterveydenhuollon lääkärien työnohjaukseen. Sote-keskuksiin tulee kouluttaa ainakin yksi sydänsairauksien hoitoon perehtynyt perusterveydenhuollon yleislääkäri, joka toimii tarvittaessa myös kollegoiden lähikonsulttina. Tarvitaan myös sydänsairauksien hoitoon perehtyneitä sairaanhoitajia, joille voidaan siirtää valtaosa vakaassa vaiheessa ja asianmukaisessa lääkehoidossa olevien sydänsairaiden seuranta ja elintapaohjaus. Näiden hoitajien määrää on lisättävä merkittävästi.