​Palvelukulttuuri rantautuu Sydänliittoon, mutta mitä se tarkoittaa?

Kuvassa: Cecilia Bergström, Suomen Sydänliiton järjestötiedottaja.

Järjestö- ja viestintäpalvelut. Palvelu, palvelukulttuuri, palvelukyky. Järjestötoiminnan tukemista aletaan Sydänliitossa tehdä uudella asenteella, palveluasenteella. Sanoja voi kuitenkin aina lisätä toimialojen perään ja titteleihin, mutta mitä sanat todella tarkoittavat, onko niillä oikeasti mitään merkitystä?

Palvelu on sitä, että pyyteettömästi pyrkii toimimaan muiden hyväksi, auttamaan heitä saavuttamaan omat tavoitteensa olivat ne sitten kahvin juominen vartin päästä tai järjestötoiminnan menestyksekäs kehittäminen. Palveleminen ei ole palveluksia, joista jäisi vastapalvelusvelkaa. Jos palvelu olisi lahja, olisi se ennemmin syntymäpäivälahja kuin joululahja.

Palvelusta tulee ensimmäisenä mieleen palvelusväki, vaikka tärkein palvelutehtävä onkin johtaminen. Palvelu luo vuorovaikutusta. Kun ei voi koskaan itse tietää muita paremmin, tulee pakostakin kuunneltua. Palvelukulttuuria voisi kuvata trendikkäästi myös vaikka crowdsoursaamiseksi, tai järjestöjargonilla osallisuudeksi ja valtauttamiseksi. Palveleva ihminen tekee yhdessä, ei pelaa omaan pussiinsa.

Palveluun kuuluu tulosten jatkuva arvioiminen. Arviointi johtaa väistämättä muutokseen ja kehittymiseen – kun todelliset tarpeet tulevat esiin ja niihin voidaan vastata, opitaan palvelemaan yhä paremmin. Resursseja voidaan ohjata sinne missä niitä tarvitaan.

Palvelun lisääminen toimialamme nimeen tuo esiin sen asenteen, jolla järjestötoiminnan tukemista on tähänkin mennessä tehty. Näkyväksi tekeminen luo kuitenkin uudenlaisia mahdollisuuksia rajaamiseen, keskittymiseen ja arvioimiseen. On helppo tehdä työtä kun tietää, millaisella ajatuksella sitä kuuluu tehdä. Ja mikäs sen parempi ajatus kuin pyyteetön ja epäitsekäs palveleminen!

Ketä sinä voisit palvella tänään?

Cecilia Bergström, järjestötiedottaja